*

Tiina Suutari Näkökulmia

Kaikki blogit puheenaiheesta Uskontokritiikki

Laki, omatunto ja maan tapa

Koska en ole kristitty, saan aina silloin tällöin suostuttelija Pohjois-Koreaan muuttamisesta. Henki on se, että jos ei suostu hyppimään monenlaisissa asioissa kristittyjen ehtojen mukaan, pitäisi muuttaa ateistiseen valtioon.

Mikä uskonnossa hävettää?

Hanna Kivisalo kirjoitti vieraskolumnin "Seinäjoen Sanomiin". Hän toivotti siinä "hyvästit uskontohäpeälle". Hän kertoi siitä miten hän on arastellut uskovaisuutensa tunnustamista .. "painoin pään ja yritin näyttää huomaamattomalta. En uskaltanut sanoa mitään, koska olisin saattanut leimautua uskonnolliseksi ihmiseksi, tai mikä pahinta, vakaumukselliseksi kristityksi.

Etnisesti luterilainen vai entisesti luterilainen?

Olemme olleet perinteisesti luterilainen maa. Tähän liittyvät muutokset tapahtuivat nopeasti. Kustaa Vaasa ratkaisi rahapulmiaan vaihtamalla maamme katolisesta luterilaiseksi. Luterilainen kirkko toisaalta hallitsi myös ihmisten lisääntymistä; Naimalupa saatiin rippikoulu käymällä. Sittemmin kirkko on yrittänyt irtautua tästä perinteestä korostamalla että luterilaisuus on maamme perinne. Ja se on tässä yhteydessä yrittänyt katkaista perinnettä itseensä selittämällä että tosiasiassa maassamme ei ole valtionkirkkoa tai valtakirkkoa vaan kansankirkko.

Miten toimit kiertävien Jehovien kanssa?

Miten menettelet kiertävien Jehovien kanssa?
Jotkut ottavat vastaan. Harrastin sitä myös. Sisään ja "luokalle". Raamatun siteeraajat lensivät ulos heti. "Panepas se opus penkille" -testi paljasti nopeasti, onko kykyä aitoon keskusteluun, oliko opit sisäistetty vai ei.

Ei olla (tai aleta olemaan sun kanssa)!

Viime päivät politiikassa ovat olleet yllättäviä. Itsekin olen ... yllättynyt. Ja onnekseni sama koskee politiikan asiantuntijoitakin, jotka ovat ennustaneet hallituksen kaatumista ja pysymistä. Meno on ollut kuin keskellä Sipilän U -käännöstä.

Kuinka perustuslaillisten oikeuksien pyytäminen koetaan painostukseksi

Uskonto on yleisesti ottaen vaikea aihe. Se vaatii paljon sosiaalista tasapainoilua. Tästä hyvän esimerkin antaa äitini. Olimme aivan vähän aikaa sitten puhelimessa. Siinä keskustellessaan hän koki tarpeelliseksi nostaa esiin maailmankuvaeromme; Hän kertoi olevansa tyytyväinen siitä, että hän ei ole mitenkään puuttunut "uskonelämääni". (Sana oli mielestäni vähintään hitusen onnahtava, mutta hän käytti sitä.)

Olin aluksi, muutamat ensimmäiset sekunnit, hieman huvittunut tästä huomautuksesta.

Vauhdikas Tiainen

Patrick Tiaisella on ollut vauhdikasta aikaa. Miettisen & Pellin "Harhaanjohtajat" -kirja on maininnut hänet koska hänen saarnoissaan puhutaan erikoisia väitteitä ihmeistä. Kuten esimerkiksi siitä miten Tiainen kykenee ajamaan autolla ilman bensiiniä. Hänen puheensa ovatkin olleet hirmu omituisia ja epäuskottavia. Toisaalta ei niitä varmasti pidettäisi ihmeinä uskovaisten parissa jos ne olisivat totuttuja ja tavanomaisia. Eli jotain joka kokemuksemme perusteella vaikuttaa uskottavalta.

Kauhistelijoiden voima

Algoritmit ovat nykyään kenties tehokkain tapa käyttää näkymätöntä valtaa.

Opettavainen kokemus. (Tai ainakin turhauttava.)

Kirjoitin eilen blogauksen jossa ihmettelin miten "Harhaanjohtajat" -uskontokritiikkikirjaan suhtaudutaan eri konteksteissa niin eri tavalla. Tätä jaettiin jonkin verran sosiaalisessa mediassa ja jaoin sitä itsekin pariin paikkaan. Pyrin seuraamaan mitä niihin vastattiin. Linkkauksia oli paljon joten se oli vaikeaa. Toisaalta tämä kertoi että tekstissä oli jotain kiinnostavaa.

Uskontokriittisen kirjan sisällön tulkinnasta

Terho Miettinen ja Raija Pelli ovat kirjoittaneet kirjan "Harhaanjohtajat - Vahvassa uskossa". Se luetteloi ja kuvaa Suomessa tapahtunutta uskontolahkolaista toimintaa. Teos on tässä kohtuu kattava. Sisältö oli siitä kiinnostavaa, että se sisälsi paljonkin sellaista materiaalia joka on tuttu sellaisista teoksista kuin "mitä uusateismi tarkoittaa". Lähteistyskin oli suunnilleen samantasoista.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä